— Hyvä! hän on juuri se mies, jota tarvitsemme, sanoi Athos. Hänelle on asia ilmoitettava, hänelle on annettava tieto siitä että hänen kälynsä aikoo murhata erään henkilön, ja pyydettävä häntä pitämään mylady'ä silmällä. On kaiketi Lontoossa, toivon ma, joku Magdalena-kodin tai Turva-kodin tapainen laitos: sinne toimittakoon hän kälynsä, niin saamme olla huoleti.
— Niin, niin kauvan kuin hän siellä pysyy, sanoi d'Artagnan.
— Ah, kunniani kautta, sanoi Athos, sinä pyydät liian paljoa, d'Artagnan veikkoseni! Minä olen antanut nyt kaikki mitä minulla oli, ja nyt sanon että varastoni on lopussa.
— Minun mielestäni tuo ehdotus on paras, sanoi Aramis. Me ilmoitamme samalla kertaa kuningattarelle ja lord Winter'ille.
— Niin, mutta kenen saatamme lähettää viemään kirjettä Tours'iin ja Lontoosen?
— Minä vastaan Bazin'ista, sanoi Aramis.
— Ja minä Planchet'ista, sanoi d'Artagnan.
— Niin, sanoi Porthos, ell'emme itse voi lähteä leiristä, voivat kyllä meidän lakeijamme.
— Se on tietty, sanoi Aramis, ja jo aivan tänä päivänä kirjoitamme kirjeet, varustamme palvelijamme rahoilla, ja he lähtevät.
— Varustamme heidät rahoilla? kysyi Athos; teillä on siis rahoja?