— No sepä hyvä! sanoi Athos, kohauttaen olkapäitänsä.
Ranskalaiset huusivat ihastuksesta, kun he näkivät noiden neljän ystävyksen palaavan hiljakselleen.
Vihdoin kuului uusi pauke; tällä kertaa litistyivät luodit muskettisoturien kulkeman tien vieressä olevia kiviä vasten ja vinhuivat kamalasti heidän korvissaan. Rochellelaiset olivat juuri anastaneet vallinsarven.
— Mokomiakin kömpelyksiä! sanoi Athos; kuinka monta me ammuimme? Kaksitoista vai kuinka?
— Niin, tai viisitoista.
— Kuinka monta me musersimme?
— Kahdeksan tai kymmenen.
— Ja sitä vastaan ei edes yhtä naarmua! Vai — kuinkas onkaan? Mitä sinulla on kädessä, d'Artagnan? Verta, luulen ma?
— Ei se ole mitään, sanoi d'Artagnan.
— Singahtanut luoti?