— Niin, arvoisa herra, vastasi hän, asia on sellainen, että kolme muskettisoturia ja eräs henkivartija olivat lyöneet vedon herra de Busigny'n kanssa, menevänsä syömään aamiaista Saint-Gervais'in vallinsarveen ja aamiaisen kestäessä vastustelleet vihollista kaksi tuntia ja tappaneet emme tiedä kuinka monta rochellelaista.
— Kysyittekö ketä muskettisoturit olivat nimeltään?
— Kyllä, arvoisa herra.
— Ketä he olivat?
— Herrat Athos, Porthos ja Aramis.
— Aina vaan nuo kolme urhoollista! mutisi kardinaali. Entäs henkivartija?
— Herra d'Artagnan.
— Aina vaan tuo hurja poika! Nuo neljä miestä minun pitää saada omakseni.
Samana iltana puhui kardinaali herra de Tréville'n kanssa sen-aamuisesta urostyöstä, joka oli yleisenä puheenaineena koko leirissä; herra de Tréville, joka oli kuullut tapauksen sankareilta itseltään, kertoi sen nyt kaikkia erityisseikkojaan myöten Hänen ylhäisyydellensä, unhottamatta edes ruokaliina-juttua.
— Hyvä on, herra de Tréville, sanoi kardinaali, minä pyydän teitä hankkimaan minulle tuon ruokaliinan; minä ompelutan siihen kolme kultaista liljaa ja lahjoitan sen teidän komppaniiallenne lipuksi.