Sitten huusi hän Planchet'ia sisään ja sanoi hänelle:
— Nyt, poikaseni, voit täydellä syyllä pyytää saadaksesi seitsemänsataa livre'äsi, mutta et sinä mokoman kirjeen vuoksi kai suuressa vaarassa ollut.
— Olipa siinä vaan aikalailla piiloittelemista siinäkin, sanoi Planchet.
— Vai niin, sanoi d'Artagnan, kerroppas siitä meille.
— Se on, hiisi vieköön, pitkä juttu.
— Sinä olet oikeassa, Planchet, sanoi Athos; mutta nyt on jo rumputettu levolle ja se herättäisi huomiota, jos me polttaisimme valkeata kauvemmin kuin muut.
— Aivan oikein, sanoi d'Artagnan; ruvetkaamme levolle. Hyvää yötä, Planchet.
— Totta tosiaan, herra, tämä on ensi kerta koko kuudessatoista vuorokaudessa, kun saan unta silmiini.
— Niin minullakin, sanoi d'Artagnan.
— Niin minullakin, sanoi Porthos.