Felton säpsähti, ja mylady huomasi että hän oli hukassa, ell'ei hän kävisi avuksi hämilleen joutuneelle puritaanille.
— Ah, te pelkäätte, että vankinne pääsee teiltä pakoon! sanoi hän. No niin, kysykää vanginvartijaltanne, minkälaista armoa minä juuri ikään häneltä pyysin.
— Pyysittekö armoa? sanoi paroni epäileväisesti.
— Hän pyysi, mylord, sanoi nuori mies hämmästyneenä.
— Mitä armoa, antakaas kuulua? kysyi lord Winter.
— Hän pyysi saada puukkoa, vastasi Felton.
— Onko täällä sitten piilossa joku, jolta tämä viehättävä olento tahtoisi ottaa hengen? kysyi lord Winter tavallisella ivallisella äänellänsä.
— Ei ketään muita kuin minä itse, vastasi mylady.
— Minä olen antanut teille vallan valita joko Ameriikan tai Tyburn'in, jatkoi lord Winter; valitkaa, Tyburn, mylady; uskokaa minua, nuora on varmempi kuin puukko.
Felton kalpeni ja astui askeleen eteenpäin.