Mylady kohotti käsivarsiansa; hänen kalvosensa olivat pahasti runneltuneet.
— Sen pahempi! sanoi Felton katsellen noita kauniita käsiä ja pudistellen hiljaa päätänsä.
— Ah, ei se mitään tee, huudahti mylady; nyt muistan kaikki.
Mylady katseli ympärillensä ikäänkuin jotakin etsien.
— Tässä se on, sanoi Felton, koskettaen jalallansa rahapussia.
Lähestyttiin purtta. Vartija-matruusi huudahti; veneestä vastattiin.
— Mikä tämä alus on? kysyi mylady.
— Tämä on se, minkä vuokrasin sinua varten.
— Minne se viepi minut?
— Minne vaan haluat, kun vaan saatat minut Portsmouth'iin.