La Porte itki katkerasti.
— Patrik, sanoi herttua, anna minulle lipas, jossa timantit olivat.
Patrik toi pyydetyn lippaan, jonka La Porte tunsi kuningattaren omaksi.
— Ja tuo sitten tänne se valkoinen silkkipussi, johon on helmillä kirjailtu kuningattaren nimi.
Patrik teki niinkuin käskettiin.
— La Porte, sanoi Buckingham, tässä ovat ainoat muistot mitä minulla on hänestä, tämä hopealipas ja nämä kaksi kirjettä. Anna ne takaisin Hänen Majesteetillensa; ja viimeiseksi muistoksi — hän haki jotakin kallisarvoista esinettä ympäriltänsä — pane siihen lisäksi...
Hän haki vielä, mutta lähestyvän kuoleman himmentämät silmänsä kohtasivat vaan puukon, joka oli pudonnut Felton'in kädestä ja jonka verinen terä höyrysi vielä.
— Pane siihen lisäksi tämä punkko, sanoi herttua, tarttuen La Porte'n käteen.
Hän jaksoi vielä laskea pussin lippaan pohjalle ja antoi puukonkin pudota sinne, jonka ohessa hän viittasi La Porte'lle, että hän ei enää voinut puhua; sitten kohtasi häntä viimeinen kuolonkouristus, jota hän ei jaksanut enää kestää, ja hän putosi hervotonna sohvalta lattialle.
Patrik päästi kovan huudahduksen.