— Herra d'Artagnan, sanoi Athos, mitä rangaistusta vaaditte tälle naiselle?
— Kuolemanrangaistusta, vastasi d'Artagnan.
— Mylord Winter, jatkoi Athos, mitä rangaistusta te vaaditte tälle naiselle?
— Kuolemanrangaistusta, toisti lord Winter.
— Herrat Porthos ja Aramis, sanoi Athos, te, jotka olette hänen tuomareitansa, mihin rangaistukseen tuomitsette tämän naisen?
— Kuolemanrangaistukseen, vastasivat molemmat muskettisoturit kolkolla äänellä.
Mylady päästi hirveän voivotuksen ja tuli polvillansa ryömien muutamia askeleita lähemmäksi tuomareitansa.
Athos ojensi kätensä häntä vastaan.
— Charlotta Backson, kreivinna de la Fère, mylady Winter, sanoi hän, teidän rikoksenne ovat väsyttäneet ihmiset maan päällä ja Jumalan taivaassa. Jos osaatte jotakin rukousta, niin rukoilkaa se; sillä teidät on tuomittu kuolemaan ja teidän täytyy kuolla.
— Kuultuansa nämä sanat, jotka eivät jättäneet hänelle enää toivon kipinää, kohosi mylady koko pituuteensa ja tahtoi puhua; mutta voimat pettivät. Hän tunsi voimakkaan, leppymättömän käden tarttuvan häntä hiuksiin ja vetävän häntä pois yhtä hellittämättömästi kuin kova onni vetää ihmistä turmioon. Hän ei koettanutkaan vastustella; hän meni ulos majasta.