D'Artagnan oli nuorin kaikista näistä miehistä, hänen luontonsa masentui.
— Oh, minä en voi nähdä tätä hirveätä näytelmää, sanoi hän; minä en voi myöntyä siihen että tämä nainen kuolee tuolla tavoin!
Mylady kuuli nuo sanat; hänessä syttyi toivon kipinä.
— D'Artagnan, d'Artagnan! huudahti hän, muista, että minä sinua kerta rakastin!
Nuori mies nousi seisovilleen ja astui askeleen häneen päin.
Mutta nyt nousi Athoskin, veti miekkansa ja asettui hänen tiellensä.
— Jos astut vielä askeleenkaan, d'Artagnan, sanoi hän, niin me mittelemme miekkoja!
D'Artagnan laskeutui polvilleen ja rukoili.
— Kas niin, jatkoi Athos, tee tehtäväsi, pyöveli!
— Mielelläni, arvoisa herra, sanoi pyöveli, sillä yhtä varmaan kuin olen katolilainen, yhtä varmaan uskon tekeväni oikein, kun mestaan tämän naisen.