— Hyvä on.
Athos astui askeleen mylady'ä kohden.
— Minä annan teille anteeksi, sanoi hän, kaiken sen pahan, mitä olette minulle tehneet; minä annan teille anteeksi menetetyn tulevaisuuteni, loukatun kunniani, tahratun rakkauteni ja ikipäiviksi kadottamani onnellisuuden sekä sen epätoivon, johon olette minut syösseet. Kuolkaa rauhassa!
Lord Winter lähestyi nyt vuorostaan.
— Minä annan teille anteeksi, sanoi hän, veljeni myrkyttämisen ja Buckingham'in murhan. Minä annan teille anteeksi Felton-raukan kuoleman. Minä annan teille anteeksi teidän murhayrityksenne minua itseäni vastaan. Kuolkaa rauhassa!
— Ja minä, sanoi d'Artagnan, pyydän teiltä anteeksi, rouva, että petollisen, aatelismiehelle arvottoman menettelyn kautta herätin teissä vihan itseäni vastaan, ja sen sijaan annan minä teille anteeksi onnettoman ystävättäreni murhaamisen ja teidän julman kostonne; minä annan teille anteeksi ja itken teidän puolestanne. Kuolkaa rauhassa!
— I am lost, mutisi mylady englanninkielellä, I must die. Nyt nousi hän seisovilleen ja loi ympärillensä muutaman noita kirkkaita silmäyksiä, jotka näyttivät välähtävän kuin tulisilmästä.
Hän ei nähnyt mitään.
Hän kuunteli, vaan hän ei kuullut mitään.
Hänen ympärillänsä oli vaan vihollisia.