— Me aloimme tulla maltittomiksi, sanoi Athos.
— Tässä minä nyt olen, ystäväni, sanoi d'Artagnan.
— Vapaana?
— Niin, hyvät ystävät, enkä ainoastaan vapaana, vaan armossa ja suosiossa.
— Siitä sinun pitää meille tarkemmin kertoa.
— Kyllä, tänä iltana.
Todella meni d'Artagnan jo samana iltana Athoksen luokse, jonka hän tapasi tyhjentämässä viinipulloansa, — toimi, jonka hän täytti säännöllisesti joka ilta.
Hän kertoi, mitä hänen ja kardinaalin kesken oli tapahtunut ja sanoi, ottaen valtakirjan taskustansa:
— Kas tässä, rakas Athos veikkoseni, tämä on luonnollisesti sinulle tuleva.
Athos hymyili tuota tavallista, kaunista, miellyttävää hymyilyänsä.