— Mutta tehän poltitte sen, monsieur; liekin näin omin silmin.
— Tosin heitin tuon paperin tuleen, — sanoi kreivi, — mutta kuten jo viittasin, te olitte sattumalta kirjoittanut kivikuituiselle ettekä tavalliselle paperille, niin että kuittinne sitten löytyi hiilten seasta ihan vahingoittumatta.
— Monsieur, — lausui nyt kardinaali hieman kopeasti, hänestä kun kuitin esittäminen osoitti epäluottamusta, — saatte uskoa, etten olisi velkaani kieltänyt, vaikkei tätä paperia olisi ollutkaan tallella. Teidän puoleltanne on siis ollut väärin minua pettää.
— Minäkö teitä pettäisin, monseigneur? Vakuutan, ettei minussa ole hetkeksikään ollut sellaista aikomusta.
Kardinaali nyökkäsi ja sanoi:
— Olette ainakin saanut minut siihen luuloon, että kuitti oli hävinnyt.
— Jättääkseni teidät hyvässä rauhassa käyttämään tätä viidensadan tuhannen livren lainaa, — vastasi vuorostaan Balsamo kevyesti kohauttaen hartioitaan.
— Mutta sanokaa nyt vihdoinkin, — jatkoi kardinaali, — kuinka olette kokonaista kymmenen vuotta jättänyt sellaisen summan perimättä?
— Tiesin, monseigneur, kenen hallussa se oli. Eräät tapahtumat, pelit, varkaat, ovat vähin erin vieneet minulta kaikki. Mutta tietäessäni näiden rahojen olevan hyvässä tallessa olen malttanut mieleni äärimmäiseen hetkeen saakka.
— Onko nyt tullut äärimmäinen hetkenne?