— Ei, ette ole erehtynyt, monseigneur; juuri niin on asian laita. Mutta uskokaa ilman korupuheita, että tätä päämäärää tavoitellessani en ole tuntenut vastenmielisyyttä tai vastahakoisuutta, yritys on ollut mieluinen.
— Te olette rakastettava nainen, ja teidän kanssanne on hauska puhua asioista. Oikein olitte tekin arvannut, kreivitär. Tiedätte siis, että eräälle taholle päin minussa on kunnioittavaa ihailua.
— Sen kyllä huomasin oopperanaamiaisissa.
— Tämä sydämeni alttius ei koskaan saa myötätuntoa, ja Jumala minua varjelkoon sitä luulemasta!
— Nainen ei aina pysy kuningattarena, — huomautti Jeanne, — ja minun käsittääkseni te olette ainakin Mazarinin vertainen.
— Hän olikin varsin kaunis mies, — vastasi kardinaali nauraen.
— Ja erinomainen pääministeri — lisäsi kreivitär tyynesti.
— Kreivitär, teidän seurassanne on tarpeetonta ajatella ja monin verroin tarpeettomampaa teille puhua, te kun ajattelette ja puhutte ystävienne puolesta. Niin, minä pyrin pääministeriksi. Siihen minua yllyttää kaikki: syntyperäni, tottumus asioihin, ulkomaisten hovien minulle osoittama suosio ja melkoinen määrä myötätuntoa Ranskan kansan puolelta.
— Tosiaan kaikki, — sanoi Jeanne, — paitsi eräs seikka.
— Paitsi eräs vastenmielisyys, sitäkö tarkoitatte?