— Kuvitelkaapa, — lisäsi Ludvig XVI, — että Calonne oli menopuolelle merkinnyt teitä varten puoli miljoonaa.

— Vai niin! — sanoi Marie-Antoinette hymyillen.

— Ja minä… minä pyyhin sen. Yhdellä ainoalla kynänvedolla säästettynä puoli miljoonaa livreä.

— Mitä, pyyhittekö sen summan? — kysyi kuningatar vaaleten.

— Kerrassaan, ja siitä teille tulee suunnaton hyöty. Hyvää yötä, madame!

— Sire, sire!

— Minun on hyvin nälkä. Täytyy rientää huoneisiini. Enkö ole hyvin ansainnut illallista?

— Sire, kuulkaa vielä!

Mutta Ludvig XVI pyörähti ja kiirehti pois riemuiten leikinlaskustaan ja jättäen kuningattaren hämmästyksestä ja säikähdyksestä mykäksi.

— Toimittakaa niin, että saan puhutella herra de Calonnea, — sanoi kuningatar vihdoin Artoisin kreiville, — tässä piilee jokin ilkeys.