Samassa tuotiin kuningattarelle rahaministeriltä seuraava kirjelippu:
'Teidän majesteettinne tietänee jo, ettei kuningas ole hyväksynyt maksua. Se on käsittämätöntä, madame, ja olen neuvostosta palannut kipeänä ja huolestuneena.'
— Lukekaa, — sanoi kuningatar ja antoi kirjelipun langolleen.
— Ja kuitenkin eräät sanovat meidän haaskaavan valtion varoja, — lausui prinssi. — Tässä on semmoinen temppu…
— Joka sopii aviomiehelle, — mutisi kuningatar. — Hyvästi, lanko!
— Surkuttelen vilpittömästi, rakas käly. Siitä sain oppia, minä kun aioin huomenna pyytää samaa.
— Lähettäkää noutamaan rouva de la Motte, — sanoi kuningatar rouva de Miserylle hetken aikaa tuumailtuaan, — heti, olkoon hän missä tahansa.
15.
Marie-Antoinette kuningattarena, Jeanne de la Motte naisena.
Se pikalähetti, joka sai toimekseen Pariisista noutaa rouva de la Motten, tapasi kreivittären tai oikeammin ei tavannut kardinaalia.