— Olemmehan siitä sopineet, että asiat mainitaan oikealta nimeltään.
— Myönnetään. Ette siis ole aivan toivoton siinä suhteessa, että saatte kerran nähdä minut pääministerinä?
— Siitä olen varma.
— Minua oikein harmittaa, kun en ole tullut kysyneeksi, mitä te itsellenne toivotte.
— Omat toiveeni ilmoitan teille sitten, kun pystytte ne täyttämään.
— Niin sitä pitää puhua! Odotan sitä päivää, jolloin ilmoitatte.
— Kiitos! Käykäämme nyt illalliselle
Kardinaali tarttui Jeannen käteen ja puristi sitä niin, kuin Jeanne oli joku päivä sitten hartaasti halunnut sitä puristettavan. Mutta se aika oli jo mennyt. Hän veti kätensä takaisin.
— Mitä nyt, kreivitär?
— Syödään illallista, sanon uudestaan, monseigneur.