Oliva kätki kasvot käsiinsä.
— Sittenkin, — jatkoi Jeanne, — voitte asiasta päästä, kun todistatte olevanne syytön, koska ette ole tehnyt, mitä hullu lakeija väittää. Kahdesta ensimäisestä kevytmielisyydestä ei voine seurata muuta kuin pari, kolme vuotta vankeutta ja maanpako.
— Vankeus… maanpako! — kauhistui Oliva.
— Sen vaaran voi kuitenkin välttää. Omasta puolestani ryhdyn varokeinoihin ja koetan paeta.
— Pelkäättekö tekin?
— Totta kai! Se hullu antaa tietysti minutkin ilmi. Voi, Oliva parka, kepposemme taitaa käydä meille kalliiksi.
Oliva itki katkerasti.
— Minä en osaa koskaan pysyä järkevänä. Minussa on kuin paha henki! Tämän onnettomuuden jälkeen joudun varmaan johonkin uuteen.
— Rohkaiskaa kuitenkin mieltänne… koettakaa vain välttää julkista huomiota.
— Kyllä minä nyt pysyn kauniisti suojelijani luona. Mitähän, jos kertoisin hänelle kaikki?