— Jopa nyt jotakin! Kun mies pitää teistä niin hyvää huolta ja salaa teiltä rakkautensa odottaen teiltä vain yhtäkin sanaa, jotta saisi teitä hyväillä, niin juuri sille miehelle ilmoittaisitte, että olette ollut niin ajattelematon, huomatkaa se, ja lisäksi tulee, mitä hän alkaa epäillä.
— Voi taivas, te olette oikeassa.
— Kuulkaapa vielä! Asiasta leviää huhu, viranomaisten tiedustelut panevat suojelijanne arvelemaan, ja kuka tietää, eikö juuri hän itse anna teitä ilmi päästäkseen hovin suosioon?
— Voi, voi!
— Entä jos hän muitta mutkitta ajaa teidät tiehenne, kuinka teidän käy?
— Silloin olen hukassa.
— Ja jos herra Beausire saisi tietää asian… jatkoi Jeanne hitaasti, tarkastellen tämän viimeisen iskun vaikutusta.
Oliva vavahti. Rajulla liikkeellä hän pilasi koko hiuslaitteensa.
— Hän tappaisi minut. Ei, ei, — mutisi hän, — ennemmin tappaisin itseni.
Sitten hän kääntyi Jeannen puoleen ja sanoi epätoivoisena: