— Parempi olisi ollut, — vastasi ministeri.
— Vai olisi se ollut parempi! Mutta keltä kuningatar on voinut pyytää rahaa?
— Sire, en oikein uskalla…
— Te hämmästytätte minua, monsieur, — sanoi kuningas nostaen päätään ja otti taas kuninkaallisen puhetavan. — Olkaa niin hyvä ja sanokaa heti rahanlainaajan nimi.
— Kardinaali de Rohan, sire.
— Eikö teitä hävetä mainita kardinaali de Rohania, koko maan velkaantuneinta miestä?
— Sire… vastasi Bréteuil ja laski katseensa.
— Tuo ilme ei minua miellytä, — lisäsi kuningas, — ja nyt teidän täytyy paikalla antaa selitys, herra oikeusministeri.
— Ei, sire, en mistään hinnasta, sillä mikään ei voi minua pakottaa päästämään huuliltani ainoatakaan sanaa, joka halventaisi kuninkaani tai kuningattareni mainetta.
Kuningas rypisti kulmakarvojaan.