— Mitä siis tehdä? Noutaa hänet tänne ja kysyä?
— Ei, sire. Sallikaa minun antaa hyvä neuvo. Asiasta ei nosteta melua, ennenkuin teidän majesteettinne on puhunut kuningattaren kanssa.
— Hyvä on, — vastasi kuningas. — Häneltä saan kuulla totuuden.
— Siitä ei epäilystäkään, sire.
— Istukaapa nyt tuohon, parooni, ja kertokaa avoimesti, lieventämättä, mitä kaikkea on tapahtunut ja kuinka sitä selitetään.
— Minulla on kaikki yksityiskohdat salkussani todistuksilleen.
— Siis asiaan käsiksi! Mutta odottakaa, kunnes olen käskenyt sulkea oven. Olin kyllä luvannut kahdelle henkilölle vastaanoton nyt aamupäivällä, mutta jääköön toistaiseksi.
Kuningas antoi määräyksensä, istuutui sitten ja katsahti vielä akkunasta.
— Mutta nyt tuella on kardinaali, — sanoi hän. — Katsokaa itse.
Bréteuil nousi, läheni akkunaa ja kurkisti verhon takaa. Siellä oli todellakin Rohanin prinssi täydessä kardinaali- ja arkkipiispanpuvussa juuri menossa siihen huoneustoon, joka oli hänelle varattu joka kerta, kun hän tuli Versaillesiin juhlallisesti messuamaan.