— Minä en valikoi sanojani, kun on kuolema likellä. Ellette nyt minua kuule, niin sanon, että jo tänä iltana olemme molemmat kuolleita, te häpeästä, minä kuolemanne näkemisestä. Suoraan vihollista vastaan, madame, niinkuin sodassa! Suoraan kohti vaaraa, kohti kuolemaa! Menkäämme yhdessä vihollista vastaan, minä pelkkänä sotamiehenä, mutta urhoollisena, sen saatte nähdä, te majesteettisen väkevänä tuimimmassa käsikähmässä. Jos sorrutte, ette ainakaan yksin! Kuulkaa, madame, pitäkää minua veljenänne… Tehän tarvitsette rahaa… sen kaulanauhan maksuun?
— Minäkö?
— Älkää kieltäkö.
— Sanoinhan teille…
— Älkää sanoko, ettei kaulanauha ole hallussanne.
— Vannon teille…
— Älkää vannoko, jos tahdotte, että yhä rakastan teitä!…
— Olivier!
— Teillä on vielä yksi keino pelastaa samalla kunnianne ja minun rakkauteni. Kaulanauha maksaa kuusitoista sataa tuhatta livreä; olette jo maksanut kaksisataa viisikymmentä tuhatta. Tässä on puolitoista miljoonaa, ottakaa ne.
— Mitä se merkitsee?