— Te olette kavaltaja… loukkaatte kuningatarta.
— Ja te, te olette sydämetön nainen, tunnoton kuningatar.
— Onneton mies!
— Te olette vähitellen saattanut minut itseenne rakastumaan hulluuteen asti. Te olette antanut minun huumautua toiveilla.
— Toiveilla! Hyvä Jumala! Olenko minä hullu vai onko tuo mies roisto?
— Olisinko koskaan uskaltanut pyytää yöllisiä kohtauksia, joita minulle soitte?
Kuningatar päästi raivostuneen kiljahduksen, johon vastasi huokaus viereisestä huoneesta.
— Kuinka minä olisin rohjennut, — jatkoi Rohanin prinssi, — tulla yksinäni Versaillesin puistoon, ellette olisi lähettänyt rouva de la Mottea minua noutamaan?
— Hyvä Jumala!
— Olisinko minä uskaltanut varastaa avaimen, jolla pääsin portista sisään?