— Saatte siis joutua, — sanoi hän, — tekemisiin kuninkaan oikeuden kanssa, koska jääväätte Jumalan oikeuden.
Kardinaali kumarsi vastaamatta. Kuningatar soitti niin kiivaasti, että monta kamarirouvaa tuli yhtaikaa sisälle.
— Ilmoittakaa hänen majesteetilleen, — sanoi hän kuivaten huuliaan, — että pyydän häntä hyväntahtoisesti saapumaan luokseni.
Muuan upseeri riensi täyttämään käskyä. Kardinaali oli päättänyt uhmata kaikkea ja jäi pelkäämättä erääseen nurkkaan. Marie-Antoinette astahti monta kertaa viereisen huoneen ovelle, mutta ei mennyt sisään, ikäänkuin olisi joka kerta oven edestä löytänyt menettämänsä maltin.
Tuskin oli kymmentä minuuttia kulunut tässä kauheassa, mykässä kohtauksessa, kun kynnykselle ilmestyi kuningas, toinen käsi pistettynä poimukauluksen väliin. Takana näkyi vieläkin muiden joukossa Böhmer ja Bossange, jotka säikähtyneinä aavistivat myrskyä.
33.
Vangitseminen.
Heti kun kuningas oli astunut huoneeseen, kääntyi kuningatar hänen puoleensa tavattoman kiihtyneenä.
— Sire, tässä on kardinaali de Rohan, joka puhuu aivan uskomattomia asioita; olkaa niin hyvä ja pyytäkää häntä ne toistamaan.
Kuullessaan nämä odottamattomat sanat, tämän äkillisen hyökkäyksen, kardinaali vaaleni. Asema olikin niin outo, että hän ei enää käsittänyt. Saattoiko hän, tekeytyen rakastajaksi, ollen uskollinen alamainen, selittää aviomiehelle, kuninkaalleen, sitä suhdetta, jossa väitti olevansa kuningattareen, toisen puolisoon? Mutta kuningas kysyi mietteisiinsä vaipuneelta kardinaalilta: