— Eikö asia koske erästä kaulanauhaa, monsieur? Siitä teillä kaiketi on minulle kerrottavana uskomattomia asioita. Puhukaa siis, minä kuuntelen.
Kardinaali teki kohta päätöksen, kahdesta pulmasta hän valitsi pienemmän: kahdesta hyökkäyksestä hän otti kestääkseen sen, joka oli kuningasparille kunniallisempi. Ja jos hänet varomatta heitettäisiin toiseen vaaraan… sama se, silloin hän esiintyisi uljaana, ritarillisena miehenä.
— Niin, juuri kaulanauhasta on puhe, sire, — mutisi hän.
— Oletteko sen ostanut, monsieur?
— Sire…
— Oletteko vai ette?
Kardinaali katsahti kuningattareen eikä vastannut.
— Oletteko vai ette? — toisti kuningatar. — Puhukaa totta, monsieur, pelkkää totta; ei teiltä muuta vaadita.
Kardinaali käänsi katseensa poispäin ja pysyi vaiti.
— Kun ei herra de Rohan suvaitse vastata, vastatkaa te, madame, — sanoi kuningas. — Varmaankin te tiedätte asiasta jotakin. Oletteko ostanut sen kaulanauhan?