— Ja teidät, madame, auttamattomaan häpeään.
— Hyvä Jumala!
— Silmieni eteen nousee uhkaava hahmo, se katala nainen, rouva de la Motte, joka on kadonnut, kun hänen todistuksensa nojalla meille palautuisi kaikki, vastainen rauha, kunnia ja turva. Se nainen on teidän paha henkenne, kuninkuuden vitsaus; sen naisen olette varomatta päästänyt tuntemaan salaisuuksianne, ja kovaksi onneksi lienette hänelle antanut luottamuksennekin…
— Älkää puhuko salaisuuksistani, luottamuksesta! — keskeytti kuningatar.
— Mutta, madame, kardinaali on jokseenkin selvästi näyttänyt toteen, että olitte hänen kanssaan neuvotellut kaulanauhan ostosta.
— Vai siihen asiaan te palaatte! — sanoi kuningatar punastuen.
— Anteeksi, näettehän, ettei minun sydämeni ole niin jalo kuin teidän, etten ansaitse päästä uskotuksenne, jolle ajatuksenne ilmaisette. Koetan lieventää, mutta sen sijaan pahennan.
— Kuulkaa, monsieur, — sanoi kuningatar, jossa taas tuntui vihansekaista ylpeyttä, — mitä kuningas uskoo, sen voivat uskoa kaikki muutkin. Minä en tahdo myöntää ystävilleni enempää kuin puolisolleni. Minusta tuntuu, ettei mies voi rakastaa naista, jota ei kunnioita. En puhu teistä, monsieur, — keskeytti hän vilkkaasti; — minä en ole nainen, vaan kuningatar, ettekä te ole mies, vaan tuomarini.
Charny kumarsi niin syvään, että kuningattaren piti tyytyä tämän uskollisen alamaisen nöyrästi antamaan hyvitykseen.
— Neuvoin teitä pysymään maatilallanne, — jatkoi kuningatar. — Se oli järkevä tuuma. Kaukana hovista, jonne tottumuksenne, suoruutenne ja luvallanne sanoen kokemattomuutenne eivät sovi, te olisitte paremmin arvostellut niitä henkilöitä, jotka näyttelevät osiaan tässä teatterissa. Täytyy säilyttää näköhäiriö, herra de Charny, punamaalineen ja korkeine korkoineen joukon edessä. Kuningattarena olen ollut liian suvaitsevainen pitämättä yllä kuninkuuden kimallusta niiden edessä, jotka minua rakastivat. Se sädekehä, jonka kruunu luo kuningattaren otsan ympärille, vapauttaa hänet siveydestä, lempeydestä, järkevyydestä ja varsinkin sydämestä. Kuningattarena hallitsee, monsieur; mitä siis kannattaa herättää itseään kohtaan rakkautta?