Kardinaali ei ollut vielä lähtenyt kaupungille, kun rouva de la Motte saapui hänen yksityishotelliinsa, missä hänen ympärillään oli paljon väkeä. Jeanne ilmoitti tulostaan juhlallisemmin kuin saapuessaan kuningattaren luo.
— Tulette Versaillesista? — sanoi kardinaali.
— Tulen, monseigneur.
Kardinaali katseli häntä, mutta ei pystynyt mitään arvaamaan. Jeanne näki toisen vapisevan, tuskailevan, pelkäävän, mutta ei säälinyt.
— No kuinka kävi?
— Kuinkako kävi? Mitä oikein haluatte tietää, monseigneur? Puhukaa vähän, jottei minun tarvitse nuhdella itseäni liian paljon.
— Voi, kreivitär, tuon te sanotte sen näköisenä kuin…
— Olisi tulossa jotakin ikävää, niinkö?
— Jotakin murhaavaa.
— Halusittehan, että kävisin kuningattaren puheilla.