Merkillinen seikka! Enempää ei Andréen rakkaudesta heltynyt sydän tarvinnut rientääkseen tätä Versaillesin tuulahdusta vastaan, — jollaista hän vielä edellisenä iltana oli sadatellut, — mutta joka tuntui hänestä sitä suloisemmalta, mitä kauemmaksi se jäi, kallisarvoiselta kuin kaikki haihtuva, unohtuva, kalliilta kuin itse rakkaus.
— Kuningatar! — mutisi Andrée. — Hän täällä Saint Denisissä ja haluaa minua puhutella!
— Pian, pian, kiirehtikää, — vastattiin hänelle.
Andrée kiirehti todellakin, heitti hartioilleen pitkän nunnankaavun, sitoi väljän hameensa ympärille villaisen vyön ja katsahtamatta kuvastimeen seurasi ovenvartijaa, joka oli tullut häntä hakemaan. Mutta tuskin hän oli astunut kymmenkunnan askelta, kun alkoi hävetä sellaista riemastustaan.
— Miksi, — ajatteli hän, — sydämeni niin sävähti? Mitä se Andrée de Taverneytä liikuttaa, tuleeko Ranskan kuningatar Saint-Denisin luostaria katsomaan? Tunnenko nyt ylpeyttä? Eihän kuningatar tule minun tähteni. Onko tämä onnea? Enhän kuningatarta enää rakasta. Pysy siis siivolla, kehno nunna, joka et ole Jumalan etkä maailman oma; koeta olla ainakin oma itsesi.
Näin Andrée torui itseään astuessaan alas suuria portaita, ja halliten tahtoaan hän karkoitti poskiltaan hätäilyn tilapäisen punan ja hillitsi liikkeittensä vilkkautta. Mutta senpä vuoksi hän tarvitsikin enemmän aikaa suorittaakseen viimeiset kuusi askelta kuin edelliset kolmekymmentä.
Saapuessaan kuorin takaa suurimpaan puheluhuoneeseen, missä muutamat sisaret kiireisesti sytyttelivät kattokruunuja ja vahakynttilöitä, Andrée oli kalpea ja kylmä. Kun saattava ovenvartija lausui hänen nimensä ja hän näki Marie-Antoinetten istumassa abbedissan nojatuolissa, luostarin ylhäisimpien naisten kumarrellessa ja häärätessä majesteettisen vieraan ympärillä, tunsi Andrée sydämensä jyskyttävän, niin että hänen askeleensa pysähtyivät useaksi sekunniksi.
— Kah, tulkaapa jo vihdoinkin luokseni, jotta saan teitä puhutella, neiti, — sanoi kuningatar puolittain hymyillen.
Andrée lähestyi ja kumarsi.
— Teidän luvallanne, madame, — lisäsi kuningatar kääntyen abbedissaan päin.