Kuningatar näytti säpsähtävän.
— Ja se on hänen oikeutensa, — kiirehti Andrée lisäämään. — Muut ovat kuningattaren kannalta joukko alamaisia, joiden varat, kunnia ja henki kuuluvat heidän hallitsijoilleen. Henki, maine ja varat, aineelliset ja henkiset, ovat siis kuningatarten omaisuutta.
— Tuollaiset mielipiteet kummastuttavat minua, — sanoi Marie-Antoinette hitaasti. — Teistä tämän maan kuningatar on kuin sadun syöjätär, joka ahmii kansalaisten omaisuuden ja hengen. Olenko minä sellainen nainen, Andrée? Oliko teillä todellakin syitä valituksiin minua vastaan silloin, kun oleskelitte hovissa?
— Teidän majesteettinne suvaitsi minulta kysyä samaa lähtiessäni pois, — vastasi Andrée, — ja kuten silloin, niin vastaan nytkin: Ei, madame.
— Mutta usein, — sanoi kuningatar, — vaivaa meitä vääryys, joka ei koske suorastaan itseämme. Olenko vahingoittanut jotakuta omaisistanne ja senvuoksi ansainnut ne kovat sanat, jotka äsken lausuitte? Andrée, valitsemanne turvapaikka suojaa maailman häijyiltä intohimoilta. Jumala opettaa meille täällä lempeyttä, kohtuutta ja vääryyksien unohtamista, joiden hyveiden puhtain esikuva hän itse on. Täytyykö minun siis, tultuani tapaamaan kristisiskon, kohdata täällä ankara otsa ja katkeria sanoja? Pitääkö minun, kun saavun ystävänä, ottaa vastaan nuhteita ja peiteltyä katkeruutta leppymättömältä viholliselta?
Andrée kohotti katseensa ja ihmetteli tätä malttia, johon Marie-Antoinette ei ollut ympäristöään totuttanut. Olihan kuningatar muuten kopea ja ankara, jos joku häntä vastusti. Juroa erakkoa liikutti syvästi se kärsivällisyyden ja ystävällisyyden todiste, että kuningatar oli vihastumatta kuunnellut hänen sanojaan.
— Teidän majesteettinne tietää hyvin, — sanoi hän hiljempaa, — etteivät Taverneyt voi olla teidän vihollisianne.
— Ymmärrän, — vastasi kuningatar. — Te ette voi antaa anteeksi kylmäkiskoisuuttani veljeänne kohtaan, ja hän itse syyttänee minua häilyväiseksi, vieläpä oikulliseksi?
— Veljeni on niin altis alamainen, ettei rupea syyttämään kuningatarta, — sanoi Andrée koettaen pysyä jäykkänä.
Kuningatar älysi hyvinkin joutuvansa epäiltäväksi, jos lisäisi sitä hunaja-annosta, jolla oli päättänyt kesyttää tätä villiä olentoa. Hän siis keskeytti ilmeiset lähentelyt.