— Niin kyllä, naapuruuden vuoksi.
— Tässä on muutakin. Ettehän te suotta huomauttanut, että he olivat naapuruksia.
— Se koskee aivan toista asiaa, jota ei kannata teille mainita. Valtakunnan ylimmälle virkamiehelle ei sopine jutella rikkaan laiskurin hullutuksista.
— Te herätätte minussa suurempaa uteliaisuutta kuin luulettekaan, sillä sen Oliva nimisen tytön, jota sanotte pitäneenne luonanne, olen äsken saanut käsiini maaseudulta.
— Olette löytänyt hänet?
— Olen, ja mukana oli Beausire…
— No sitä juuri arvelinkin — sanoi Cagliostro. — Hän oli siis Beausiren seurassa. Hyvä on, hyvä! Nyt on tehtävä rouva de la Mottelle oikeutta.
— Kuinka! Mitä oikein tarkoitatte?
— Tarkoitan sitä, monsieur, että kun aluksi epäilin rouva de la Mottea, minun nyt täytyy myöntää hänet syyttömäksi.
— Mistä te epäilitte rouva de la Mottea?