— Teidän tulee siis tietää, kuinka tärkeätä osaa se vehkeilijä, jonka nimenä on rouva de la Motte, näyttelee kardinaalin häväistysjutussa.
— Siitä olen mieluummin tietämätön.
— Mutta kenties tiedätte, mitä seurauksia on ollut rouva de la Motten ja Olivan kävelyillä?
— Monsieur, eräänlaisia asioita on järkevän miehen parasta koettaa olla tietämättä, — vastasi Cagliostro juhlallisesti.
— No sitten teen teille enää yhden kysymyksen, — sanoi herra de Crosne vilkkaasti. — Onko teillä todistuksia siitä, että rouva de la Motte on ollut kirjeenvaihdossa Olivan kanssa?
— Vaikka sata.
— Millaisia?
— Kirjelippuja rouva de la Mottelta. Hän lennätti niitä Olivalle jousen avulla, joka varmaankin tavataan hänen asunnostaan. Usein kävi niin, että lyijypalasen ympärille kääritty kirje ei saapunut perille, vaan putosi kadulle, ja sieltä minä tai väkeni niitä löysimme.
— Voitteko jättää ne oikeuden haltuun?
— Ne ovat niin viattomia, ettei niistä tulisi tunnonvaivoja, enkä luulisi myöskään rouva de la Motten pahoittelevan, vaikka joku saisi ne nähdä.