— Ja… todistuksia salaisista neuvotteluista, kohtauksista, onko niitäkin?;
— Kuinka monta tahansa.
— Pyydän mainitsemaan edes yhden.
— Paras todistus on se, että rouva de la Mottella ilmeisesti oli vapaa pääsy Olivan luo, sillä tapasin hänet siellä juuri samana päivänä, jolloin Oliva katosi.
— Samana päivänä?
— Niin, ja kaikki palvelijani näkivät hänet myös.
— Vai niin… mutta mitä hän sieltä tahtoi, kun Oliva oli poissa?
— Samaa kysyin itseltänikin aluksi enkä päässyt selville. Olin nähnyt rouva de la Motten astuvan maahan eräistä vaunuista Roi-Doré-kadun kulmassa. Palvelijani olivat myös nähneet samojen vaunujen odottavan siellä hyvän aikaa, ja siksi luulin ensin, että rouva de la Motte tahtoi ottaa Olivan mukaansa.
— Ja te olisitte sen sallinut?
— Miksi en? Rouva de la Motte on antelias ja kohtalon suosima. Hänet otetaan vastaan hovissakin. Miksi olisin estänyt, jos hän tahtoi vapauttaa minut Olivasta? Siinä olisin menetellyt väärin, kuten nyt huomaan, kun toinen on houkutellut hänet luotani ryöstääkseen uudestaan kurjuuteen.