Ja hän viskasi virtaan kiven niin taitavasti kuin nuori pariisilainen osaa, joka on uhrannut melkoisen osan aikaansa tämän muinaisista harjoitusleikeistä periytyneen taidon oppimiseen.
— Kardinaalille! — toisti Jeanne. — Kardinaali on siis julistettu vapaaksi?
Tällöin tipahti hänen otsaltaan suuttumuksen pusertama hikipisara, ja hän kiirehti saliin.
— Rouva Hubert, — sanoi hän ovenvartijattarelle, — mitä se merkitsee, kun äsken kuulin sanottavan: Mainio päivä kardinaalille? Mikä siinä on mainiota?
— En tiedä, — vastasi rouva Hubert.
— Kysykää mieheltänne, olkaa niin hyvä, — jatkoi Jeanne katsoen häntä suoraan silmiin.
Vartijatar täytti hänen pyyntönsä ja Hubert vastasi ulkopuolelta:
— En tiedä.
Maltitonna, pahastuneena Jeanne seisoi hetkisen keskellä lattiaa.
— Mutta mitä oli ohikulkijain mielessä? — sanoi hän. — Sellainen oraakkeli ei usein petä. Varmaa on, että he puhuivat oikeudenkäynnistä.