— Se juuri.
— Ja miksi se ei teitä liikuta?
— Siksi, etten minäkään teitä rakasta.
— Kreivitär, tiedättekö, ettei se, mitä nyt puhutte, ole lainkaan ystävällistä?
— Totta on, ettei keskustelumme ala mairitellen; voimme siis pitää selvitettynä erään tosiasian.
— Mikä tosiasia se on?
— Etten ole teitä rakastanut, monseigneur, niinkuin ette tekään minua.
— Mitä minuun tulee, ei sovi niin sanoa, — väitti prinssi melkein sillä äänenpainolla, kuin puhuisi totta. — Minussa on ollut teihin paljon mieltymystä, kreivitär. Älkää siis minua mitatko itsenne mukaan.
— Kuulkaapa, monseigneur, kunnioittakaamme toisiamme niin paljon, että puhumme keskenämme totta.
— Ja miltä kuuluu totuus?