— No, jos sitä olette, niin älkää pakottako minua nousemaan ylös, kun olen väsynyt, ratsastamaan, kun voisin oikoa käsiäni ja verryttää jalkojani vuoteessa. Älkää liioitelko köyhyyttänne, muutoin voisin luulla, että teillä on huono tahto tai että haluatte minusta päästä.
— Oh, jos niin ajattelette, — sanoi parooni, — niin jäätte yöksi linnaani!
Ja hän katseli, missä la Brie oli, ja kun huomasi hänet eräässä nurkassa, huusi hän:
— Tule tänne, vanha lurjus!
La Brie tuli arasti muutaman askeleen lähemmäksi.
— Tänne luokseni, ventrebleu! Kuulepas, luuletko, että punaista huonetta voi tarjota?
— Kyllä toki, herra parooni, — vastasi vanha palvelija, — sillä siellähän asuu Filip-herra Taverneyssä käydessään.
— Se saattaa kyllä kelvata luutnantti-pahaiselle, joka tulee köyhtyneen isänsä luokse kolmeksi kuukaudeksi lomalle, mutta ei silti rikkaalle herralle, joka matkustaa neljällä hevosella.
— Minä vakuutan, herra parooni, — sanoi Balsamo, — että se on oivallinen.
Parooni väänsi suunsa irvistykseen ikäänkuin sanoakseen: "Niin kai, minä kyllä tiedän, minkälainen se on."