— Ja että teitä kunnioitan aivan kuin sisartani?
— Niin, sen tiedän.
Ja hänen kasvonsa kirkastuivat, mutta tulivat jälleen sameiksi.
— Te ette sano minulle kaikkea, — virkkoi Balsamo. — Te ette anna minulle aivan täydellisesti anteeksi.
— Se johtuu siitä, että vaikka ette aiokaan minulle mitään pahaa, aiotte ehkä muille.
— Hyvin mahdollista, — mutisi Balsamo; — mutta älkää ajatelko sitä, — lisäsi hän vaativalla äänellä.
Andréen kasvot saivat tavallisen ilmeensä.
— Nukkuvatko kaikki talossa?
— En tiedä, — vastasi tyttö.
— Katsokaa sitten.