— Hyvä; katsokaa nyt, missä olette.
Andréen silmät olivat yhä kiinni; mutta hänen kasvonsa synkistyivät ja ilmaisivat mitä suurinta hämmästystä.
— Punaisessa huoneessa, — mutisi hän.
— Kenen kanssa?
— Teidän kanssanne, — jatkoi Andrée ja vavahti. — Mikä teillä on?
— Minua peloittaa, hävettää.
— Kuinka? Emmekö ole sielunheimolaisia?
— Kyllä?
— Ettekö tiedä, etten vaatinut teitä tänne muuta kuin puhtaissa aikeissa?
— Ah, kyllä, se on totta, — vastasi Andrée.