— Ei, — sanoi Andrée.
— Ahaa, te vastaatte jo ajatukseeni?
— Minä näen sen ajatuksen.
— Siis te ette rakasta ketään?
— Minäkö? — sanoi Andrée halveksivasti…
— Niin juuri, te; voisittehan rakastaa jotakuta, mikäli voin päättää. Luostarista ei poistuta vangittua elämää varten, ja sydämelle annetaan samalla kertaa vapaus kuin muullekin itselleen.
Andrée pudisti päätään.
— Minun sydämmeni on vapaa, — sanoi hän surullisesti.
Ja niin suuren puhtauden ja neitseellisen kainouden ilme kaunisti hänen kasvojaan, että Balsamo mutisi riemuissaan:
— Lilja, silmäterä, kaukonäkijä!