Ja hän pani kätensä ristiin ilosta ja kiitollisuudesta, ja kääntyi sitten taas Andréen puoleen:
— Mutta ellette itse rakastakaan, — jatkoi hän, — niin kai joku teitä rakastaa?
— En tiedä, — vastasi tyttö leppoisasti.
— Kuinka, ettekö tiedä? — toisti Balsamo melkoisen jyrkästi. —
Etsikää. Kun minä kysyn, minä vaadin vastausta.
Ja hän kosketti toisen kerran teräspuikkonsa päällä tytön rintaa.
Andrée vavahti uudestaan, mutta huomattavasti heikommasta tuskasta kuin äskeisellä kerralla.
— Kyllä, kyllä, minä näen, — sanoi hän; — säälikää minua, sillä te surmaatte minut.
— Mitä näette? — kysyi Balsamo.
— Oh, mutta sehän on mahdotonta, — vastasi Andrée.
— Niin, mitä näette?