— Hän on petturi ja on kavaltanut yhdistyksen salaisuuden, vannottuaan saman valan kuin sinäkin äsken.
— Siis hän on rikollinen.
— Niin. Minkä rangaistuksen hän ansaitsee?
— Kuoleman. Kolmesataa haamua toisti:
— Kuoleman!
Samassa raahattiin tuomittu salin perälle, vaikka hän ponnisti hurjuuteen saakka vastaan. Muukalainen näki hänen kamppailevan kaikin voimin ja vääntelehtivän pyövelinsä käsissä; hän kuuli hänen äänensä puuskuvan ja sähisevän suukapulan esteenkin takaa. Tikari välkähti ja heijasti kuin salama lamppujen hohdetta; sitten kuului pehmeä isku ja ruumiin jymähdys, joka putosi raskaasti ja kaameasti permannolle.
— Oikeus on täytetty, — sanoi tuntematon, kääntyen kolkkoa piiriä kohti, joka oli ahnain silmin katsellut tätä näytelmää ruumisliinojensa poimuista.
— Sinä siis hyväksyt täällä tapahtuneen teloituksen? — kysyi puheenjohtaja.
— Kyllä, jos surmattu tosiaan oli rikollinen.
— Ja sinä juot jokaisen miehen kuolinmaljan, joka kavaltaa pyhän yhdistyksen salaisuudet niinkuin hän?