— Juon.
— Olipa juoma mitä tahansa?
— Mitä tahansa.
— Tuokaa malja, — sanoi puheenjohtaja.
Toinen pyöveleistä tuli nyt uuden jäsenen luo ja ojensi hänelle juotavaksi punaista ja haaleaa nestettä ihmisen pääkallossa, jossa oli pronssinen jalka.
Tuntematon otti maljan pyövelin kädestä ja kohotti sen päänsä yläpuolelle:
— Minä juon, — sanoi hän, — jokaisen kuolemaksi, joka kavaltaa pyhän yhdistyksen salaisuudet.
Sitten laski hän maljan huulilleen, tyhjensi sen viimeiseen pisaraan saakka ja antoi sen kylmäverisesti takaisin miehelle, joka oli sen hänelle ojentanut.
Kummastuksen humina kulki pitkin kokoontuneitten piiriä, ja aaveet näyttivät käärinliinoistaan katselevan toisiinsa.
— Hyvä on, — sanoi puheenjohtaja; — tänne pistooli. Eräs haamuista meni puheenjohtajan luo; hänellä oli toisessa kädessä pistooli ja toisessa kuula ja panos ruutia. Ehdokas tuskin viitsi luoda silmäänsäkään sinne päin.