— Niin.
— Hyvä, — sanoi Balsamo; — hän menee tietä, jota minäkin matkustan. Hän aikoo Parisiin, jonne minäkin aion. Hyvä on; minä löydän hänet Pariisista. Levätkää nyt, — sanoi hän Andréelle, ottaen pois suortuvan, jota neito ei ollut päästänyt kädestään.
Andréen kädet hervahtivat liikkumattomina alas.
— Palatkaa nyt klaveerin ääreen, — sanoi Balsamo. Andrée koetti lähteä ovea kohti; mutta hänen jalkojaan herpasi hirveä väsymys eivätkä ne tahtoneet häntä kantaa. Hän hoippui.
— Ottakaa voimaa ja jatkakaa kulkuanne, — virkkoi Balsamo kietoen
Andréen uuteen fluidumin virtaan.
Andrée oli kuin jaloluontoinen juoksija, joka ponnistaa viimeisetkin voimansa täyttääkseen herransa tahdon, vaikka se olisi kuinka armoton.
Hän kulki edelleen.
Balsamo avasi huoneensa oven, ja Andrée meni verkalleen portaita alas, yhä unessa.
10.
Nicole Legay.