— Ota tämä pistooli ja panosta se.
Tuntematon otti pistoolin, solutti ruudin sen piippuun, tiukkasi tulpalla ruudin, pudotti sitten piippuun kuulan ja painoi sen päälle uuden tulpan; sitten hän varusti aseen sankkiruudilla.
Tämän omituisen paikan kammottavat asukkaat katselivat häntä synkän äänettöminä, eikä hiljaisuudessa kuulunut muuta kuin tuulen huokailua särkyneitten holvikaarten kulmissa.
— Pistooli on panostettu, — virkkoi tuntematon tyynesti.
— Oletko siitä varma? — kysyi puheenjohtaja. Tulokkaan huulet piirtyivät hymyyn; hän veti esiin latasimen ja pudotti sen pistoolin piippuun, josta se jäi kaksi tuumaa koholle.
Puheenjohtaja ilmaisi nyökkäyksellä olevansa varma siitä, että pistooli oli käyttökunnossa.
— Niin, — sanoi hän, — se on varustettu täydellä panoksella.
— Mitä minun on sillä tehtävä? — kysyi tuntematon.
— Viritä se.
Tuntematon viritti pistoolin, ja keskellä syvää hiljaisuutta, joka nyt seurasi vuorosanoja, kuului hanan rasahdus.