— Nyt, — jatkoi puheenjohtaja, — nosta pistoolin piippu otsaasi vasten.
Tulokas totteli arvelematta.
Kokouksen jäsenten piirissä syntyi yhä suurempi hiljaisuus; lamput näyttivät kalpenevan, aaveet olivat nyt tosiaankin aaveita, sillä yksikään niistä ei vetänyt edes henkeään.
— Laukaise! — käski puheenjohtaja.
Toinen veti liipasinta, pii iski tulta sankinkanteen; mutta ainoastaan sankkiruuti paloi eikä lehahtavaa liekkiä seurannut lainkaan pamaus.
Ihastuksen huuto purkausi melkein kaikkien kokoontuneiden rinnasta, ja puheenjohtaja ojensi vaistomaisesti kätensä tuntematonta kohti.
Mutta vaativaisimmat eivät tyytyneet pelkästään kahteen kokeeseen, ja eräät äänet huusivat:
— Tikari! Tikari!
— Te vaaditte sitä? — kysyi puheenjohtaja.
— Niin! Tikari, tikari! — huusivat samat äänet.