— En, minä en tiedä mitään, ja minä en edes aavista mitään, sillä minulla ei ole aikaa mietiskellä ongelmia, joita sinä minulle asetat. Pyydät minulta myöntymystä naimakauppaanne, eikö niin?
— Niin, neiti, ja minä pyydän, ettei neiti olisi pahastuksissaan minulle, jos Gilbert rakastaa minua.
Mitä se minuun kuuluu, rakastaako Gilbert sinua vai ei? Sinä väsytät jo minua!
Nicole kavahti pienille jaloilleen pystyyn kuin kukonpoika kannuksilleen. Viha, jota hän oli niin kauan sulkenut sisäänsä, Purkautui viimein ilmi.
— Tästä päättäen, — huudahti hän, — neiti lienee jo sanonut samaa myöskin Gilbertille.
— Puhelenko minä sinun Gilbertisi kanssa? Jätä minut rauhaan, olet hullu.
— Puhuuko neiti hänen kanssaan tai lakkaako puhumasta, ainakaan siitä ei ole pitkää aikaa, jolloin se on tapahtunut.
Andrée astui Nicolea kohti ja katsoi häntä kiireestä kantaan rajattoman halveksuvasti.
— Sinä olet kierrellyt ja kaarrellut jo tunnin jotain hävyttömyyttä sanoaksesi. Suu puhtaaksi nyt. Minä vaadin!
— Mutta… — koetti Nicole estellä hiukan liikutettuna.