— Te olette nähnyt äitini?
— Kaikkein nöyrimmästi, kyllä; hän on mahtava ja jalo ruhtinatar.
— Keisarinna, arvoisa herra.
— Tarkoitan ruhtinatar sydämeltään ja järjeltään. Ja kumminkin…
— Varovasti, monsieur, minun äidistäni puhuessanne! — virkkoi dauphine ivallisena.
— Jaloimmillakin sydämillä on heikkoutensa, madame, varsinkin kun ne luulevat, että kysymyksessä on heidän lastensa onni.
— Historia ei toivoakseni ole toteava ainoaakaan heikkoutta Maria
Teresiassa, — vastasi Marie-Antoinette.
— Siksi, että historia ei tiedä sellaista, jota eivät tiedä muut kuin keisarinna Maria Teresia, teidän kuninkaallinen Korkeutenne ja minä.
— Että meillä kolmella siis on yhteinen salaisuus, monsieur? virkkoi dauphine ivallisesti hymyillen.
— Niin, meillä kolmella, madame, — vastasi Balsamo rauhallisesti.