— Sinä olet nuori, — huomautti puheenjohtaja, — mutta puhut arvoa vaatien kuin mikä jumala. — Muista itse: vaateliaisuus ei eksytä muita kuin yksinkertaisia ja tietämättömiä.
Ylen pilkallinen hymy vääristi muukalaisen huulia.
— Te olette kaikki yksinkertaisia, — sanoi hän, — koska teillä ei ole vaikutusta minuun; te olette kaikki tietämättömiä, koska te ette tiedä, kuka minä olen, kun taas minä tiedän, keitä te olette. Minä en siis saa parissanne aikaan mitään muulla kuin vaativaisuudella; mutta onkokaan kaikkivoipa vaatelias?
— Tuon voimallisuuden todistus, anna sellainen meille, — sanoi puheenjohtaja.
— Kuka on kutsunut teidät kokoon? — kysyi tuntematon, muuttuen kysellystä kyselijäksi.
— Korkein piiri.
— Te ette ole tulleet tänne ilman tarkoitusta, — sanoi muukalainen kääntyen puheenjohtajan ja noiden viiden muun johtajan puoleen, — te Ruotsista, te Lontoosta, te New Yorkista, te Zürichistä, te Warsovasta, yleensä te kaikki, — jatkoi hän ja kääntyi nyt koko joukon puoleen, — neljästä maanosasta yhtyäksenne tässä uskon hirveässä pyhätössä.
— Emme suinkaan, — selitti puheenjohtaja, — me olemme tulleet vastaanottamaan sitä, joka on perustanut salais-opillisen valtakunnan Idässä, liittänyt maan kaksi pallonpuoliskoa uskojen yhteydeksi, kietonut koko ihmissuvun kädet veljellisesti toisiinsa.
— Onko mitään merkkiä, josta voitte hänet varmasti tuntea?
— On, — vastasi puheenjohtaja, — ja Jumala on hyvyydessään sallinut enkeliensä ilmoittaa sen minulle.