— Kas niin, katso minuakin kasvoihin, sinä, joka olet kehittänyt kasvontutkimus-tieteen aivan ennustustaidoksi, ja julista ääneen, etkö huomaa minun kasvojeni piirteistä minun elämäntehtäväni todistusta.
Mies, jolle hän nämä sanat puhui, peräytyi hätkähtäen askeleen taaksepäin.
— Sinä taasen, — lausui muukalainen kääntyen hänen vierustoverinsa puoleen, — sinä Pelagiuksen[6] jälkeläinen, nyt on ajettava toinen kerta maurit pois Espanjasta. Se on helppo asia, elleivät kastilialaiset ole iäksi hukanneet Cidin[7] miekkaa.
Viides johtaja tuli mykäksi ja seisoi liikkumatta; tuntemattoman ääni oli hänet aivan kuin muuttanut kiveksi.
— Entä minä sitten, — kysyi johtajista kuudes, alkaen puhua ennen tuntematonta, koska tämä näytti hänet unohtavan.
— Eikö sinulla ole minulle mitään sanomista?
— Kyllä, — vastasi matkustaja iskien häneen katseen sellaisen, joka tunkee läpi sydämen joka sopukan. — Kyllä on, minulla on sinulle samat sanat kuin Jesuksella Judaalle. Minä sanon ne pian sinulle.
Vastauksen saanut lensi kalpeammaksi kuin hänen ruumisliinansa ja yleinen sorina tuntui kokoontuneitten parvessa vaativan jäseneksi vihittyä tilille tästä hänen odottamattomasta syytöksestään.
— Sinä unohdat Ranskan edustajan, — virkkoi puheenjohtaja.
— Hän ei olekaan joukossamme, — vastasi muukalainen ylväästi, — ja sinä tiedät sen hyvin, sinä, joka nyt puhut, sillä tuossa on tyhjänä hänen tuolinsa. Muista tästä lähtien, että se joka näkee pimeydessä ja kukistaa elementit, se joka elää kuoleman uhalla, ainoastaan hymyilee ansoille.