— Kansan rakkaus ja tuki!… se on tyyni valtameri… Oletteko nähnyt myrskyisen meren, madame?
— Olemalla hyvä minä estän myrskyn nousemasta, ja jos se nousee, minä nousen sen mukana.
— Kuta korkeampi aalto, sitä syvempi kuilu, jonka se muodostaa.
— Jumala on turvanani.
— Jumala ei turvaa päitä, jotka hän itse on tuominnut.
— Mitä sanotte, monsieur? Enkö saakaan olla kuningatar?
— Päinvastoin, madame, soisi taivas, ettette sitä olisi! Nuori nainen hymyili ivallisesti.
— Kuunnelkaa, madame, — virkkoi Balsamo, — ja painakaa tämä mieleenne.
— Minä kuuntelen, — vastasi dauphine.
— Huomasitteko, — jatkoi ennustaja — seinäverhot ensimäisessä kamarissa, jossa te nukuitte Ranskaan saavuttuanne?