— Kyllä, — vastasi dauphine hätkähtäen.
— Mitä niiden kuvat esittivät?
— Verenvuodatusta, — viattomain lasten murhaa.
— Myöntäkää, että noiden murhaajain julmat kasvot ovat jääneet teidän kuninkaallisen Korkeutenne mieleen?
— Myönnän, monsieur.
— Hyvä. Ja huomasitteko mitään viime myrskyn aikana?
— Ukkonen murskasi vasemmalla puolellani puun, joka oli rikkoa kaatuessaan vaununi.
— Ne ovat enteitä, sellaiset, — sanoi Balsamo kolkolla äänellä.
— Ja pahoja enteitä?
— Olisi vaikea niitä luullakseni muutoin selittää. Dauphinen pää vaipui rintaa vasten; hän mietti hiljaa hetkisen ja kohotti jälleen päänsä.