— Kah, minä luulin tekeväni hyvin täyttäessäni toivomuksenne.
— Tollo! Mene auttamaan nyt tytärtäni.
— Kiitos, isä, minulla on Nicole. Parooni alkoi uudestaan aprikoida jotain.
— Mutta kuulepas, sinä arkkilurjus, — sanoi hän la Brielle, — on eräs aivan voittamaton seikka.
— Mikä, monsieur?
— Jota sinä et ole muistanut, sillä sinä et muista mitään.
— Sanokaahan, monsieur.
— Se, että olisikohan hänen kuninkaallinen Korkeutensa lähtenyt jättämättä mitään hra de Beausirelle? Tai noita kadonnut sanomatta mitään Gilbertille?
Samassa kuului pihalta ikäänkuin heikko vihellys.
— Monsieur, — sanoi la Brie.